Kortiton?

Nyt kun on tätä hoitovappatakin kulunut jo jonkin aikaa, ajattelin kokeilla yhtä minulle ihan uutta juttua... Nimittäin kortitta oloa. Nyt en tietenkään puhu mistään ajokortista, vaan ihan niistä kaiken maailman pankki/luottokorteista.

En ole käsitellyt käteistä sitten sen jälkeen kun täytin 18 vuotta ja todellakin olen tottunut maksamaan ihan kaiken kortilla. En edes aiemmin tiennyt korttieni pin-koodia, ennen kuin tuli kauppoihin nämä uudet maksupäätteet, joihin se tunnusluku tuli naputella. En varmaan edes osaisi käyttää OTTO-automaattia.

Ajattelin laittaa totaalisen stopin kaikenlaiselle törsäämiselle ja tuhlailulle. Luovuin kaikista maksukoreistani ja pyrin elämään elämääni ilman niitä tämän koko kotonaolojakson. APUA! (No voi olla, että ensikuussa tulee hieman lintsattua, kun yksi reissu edessä...) Mutta lähtökohtana on kuitenkin, että pyrkisin viettämään tämän koko ajan ilman maksukortteja. Entäs mistä sitä käteistä rahaa saa, jos tulee tarve? Kait ne pankit vielä parina päivänä viikossa, joissain tietyissä konttoreissa sitä jakaa? Toisaalta, minulle pankkiin lähteminen ja lasten kanssa siellä jonottaminen, voi osottautua sen verran suureksi kynnykseksi, että ei sinne tule turhaa tai ihan vähäpätöisestä asiasta lähdettyä.

Ongelmani on lähinnä ollet nuo typerät energiajuomat, joihin kuluu ihan hirveästi rahaa päivittäin. Samalla loppuu niiden litkiminen, kun ei vain ole käteistä jota niihin laittaa. Tänään kyllä löysin pari kolikkoa taskun pohjalta ja kävin kaupassa, mutta huomenna ei sitten olekkaan enään mitään mitä tuhlata. Eihän sitä tiedä vaikka tämä rahan uupuminen tekisi ihmisestä sen verran luovan ja innovatiivisen, että saisi kehitettyä jonkin kivan pikku bisneksen jolla saisi tienattua hieman taskurahaa arjen pyörittämisen ohella.

Välipalaa...

Olisikohan tämä nyt jonkin sortin leivän tuhlausta, kun taisi yli puolet alkuperäisestä leivästä mennä roskiin (OK, eli äiti söi ne)?

Toisaalta lapsilla oli hauskaa ja saivat touhuta ("Ieipoa") itsenäisesti.

Pientä iltapalaa...

Ajattelin aloittaa uuden ruokavalion noudattamisen tänään. Kyse ei todellakaan ole mistään laihduttamisesta (vaikka syytä olisikin) vaan hankalasta vatsasta.

Tämän uuden dietin pitäisi olla vatsaystävällisenpi. Ainakin kiellettyjen aineiden lista on huomattavan suuri ja sieltä löytyy lähes kaikki, mitä olen tottunut päivittäin syömään.

En siis löytänyt (lähes tyhjästä) jääkaapista, kuin pari kananmunaa, fetajuuston jämät ja erittäin ei minkään (=pahan) makuisia "mini-nakkeja". Näistä mikään ei ollut jääkaapin ovessa roikkuneessa kieltolistassa. Joten tavarat vaan pannulle. Päälle viskoin vielä hieman mausteita.

Nyt kyllä ihmetyttää, jos vatsassa ei ensi yönä möyryä ja kunnolla! Oli nimittäin sen verran rasvainen/suolainen setti.

Sähköä...

Pieni pakkanen plus ilmalämpöpumppu = sähköinen koira. Kun dogi kävelee 10cm päästä, niin itsellä tuntuu ihossa voimakas "sähkökenttä" (vai mikä se nyt onkaan).

Kuvasta ä kyllä nyt ihan näy kunnolla kuinka pystyssä ton ötökän karvat oikeen on!

Mandariini, klementiini vai mikä se nyt olikaan?

Maanantai, maanantai... kiire aamu ja pieni pommiin nukkuminen lapsen kerhosta.

Puin lapsia väliasuihin ja toppapukuihin yhteensä varmaankin about 30 min ja tökkäsin aina valmiin pakkauksen ulos kuistille odottelemaan. Siinä touhutessa olin saanut kehitettyä itselleni sellaisen mukavan pikku hien, kun eteisessä sattuu ilmalämpöpumppukin pumppailemaan lämmintä ilmaa juuri siihen kohtaan missä puetaan vaatteita (niin olisihan sen laitteen voinut vaikka sammuttaa siksi aikaa?).

Kun vihdoin ja viimein sain puettua itselleni toppavaatteet, pääsin laittamaan talvisaappaitani jalkaan. Ensimmäinen onnistui ongelmitta, mutta oikeaa koipea tunkiessani saappaan varresta sisään tunsin varpaissani jotain pehmeää... Niin, lapset ovat tunkeneet sinne kenkään tietenkin jonkun pikkulelun, kun illalla on pitänyt "siivota" lelut nopeasti pois olohuoneen lattialta. As if... survasin käteni kenkään ja sain käteeni jotain hyvin pehmeää. Samalla ilmaan leijaili hyvin makea tuoksu, joka tosin ei ollut kovinkaan miellyttävä. Huomasin pian, että kädessäni oli erittäin "mehukas"(=mätä) ja homeinen mandariini. Joka oli perjantaista maanantaihin saanut muhiutua ihan rauhassa lämpimässä talvi-karva-saappassa ja saapas oli auliisti imenyt pehmeisiin sisuksiinsa kaiken eritteen jonka mandariini oli tahtonut tuottaa. Olin sitten siinä täydessä toppavarustuksessa, sukka märkänä, kenkä pilalla, hieman myöhässä kerhosta/koulusta, ja muksut odottivat kärsimättöminä pihalla. Niin, itkeäkkö vai nauraa?! Onko minulla edes muita kenkiä talveksi vai pitääkö käydä nappaamassa eriparisukka pikaisesti kaapista ja tunkea jotkut kesäkengät jalkaan?

Hämärästi mieleen rupesi palautumaan viime perjantainen kerhopäivä... 

Viimeviikolla alkoi sitten taas lasten kerhot. Kyseessä siis muutamana päivänä viikossa, aina pari tuntia kerralla ja tietty omat eväät mukaan (eväiden syönti koko kerhon kohokohta). Perjantaina pakkasin lapselle evääksi kolmioleipää, mehupullossa vettä sekä hedelmäosastoa edusti tällä kertaa mandariini (=tai jokin vastaava). Edellisenä päivänä oli ollut myös kerhoa ja tämä laiska-äiti oli unohtanut lapsiraukan kerhorepun autoon. Joten ei voinut muuta, kun pakata eväät sellaiseen Serla eväspussiin, jota sattui olemaan keittiön kaapissa sopivasti käden ulottuvilla (eli huomattavasti lähempänä kuin autossa oleva kerhoeväsrasia). 

(Nyt joku voisi tietty väittää, että ehkä kaikelta tältä olisi voitu välttyä, jos äiti ei olisi ollut niin saamaton, mutta...)

Nämä eväspussit ovat hyvin käteviä, jos vain viitsisin nähdä vaivaa ja sulkee ne kunnolla, eikä vain kiireissään rutista äkkiä kiinni. Pääsin vihdoin pihalle ja tökkäsin eväspussin odottavan neljävuotiaan kouraan ja meidän seurue lähti kohti jäistä autoa, joka oli ollut hienosti lämppärin johdossa kiinni, mutta lämmityksen ajastus pielessä (FAIL). Vihdoin sain pakattu kaikki lapsoset autoon ja turvaistuimiin. Huh, selvittiin. Tai niin ainakin ajattelin, kunnes tuli aika laittaa tämä eväspussi lapsen (jäiseen)kerhoreppuun. Kaikki muut eväät oli tallella paitsi tämä "mandariini"... kait se oli sitten pudonnut maahan(?), mutta nyt ei enää ollut aikaa lähteä juoksemaan ja etsimään sitä pihasta.

Kerhon päätyttyä huomasimme, että "mandariini" oli auton lattialla ja poika nappasi sen käteen ja kysyi, voisiko syödä sen sitten kotona. Saavuimme kotiin ja olin todellakin unohtanut koko hedelmän olemassaolon... kunnes sitten maanantaina...

Onneksi löysin pien jotkut täysin random kengät jalkaani, pääsin lasten luokse pihalle ja kerroin heille harmistuneena tapahtuneen. Isosisko ja isoveli epäilivät pikkusiskoa, vaikka hän järjestelmällisesti kielsikin koko tapahtuman. Toisaalta... isoveljen naamalla loisti valtava hymy, eikä hän pystynyt peittämään sitä selvästä yrityksestä huolimatta. Kysyessäni, että "mikäs nyt noin hymyilyttää", sain vastaukseksi jotain epämääräistä, että: "on ollut tähän asti vain niin hyvä päivä...". Ja niin syyllinen oli selvä ja pian (jopa ihan ilman minkäänlaista painostusta) tulikin pojalta täysi tunnustus. Olin tosin jo pitkään puhunut, että tarvin uudet talvikengät noiden vanhojen tilalle, kun nuo taisivat olla jo 6-8 vuotta vanhat. Mutta ongelmana on ollut se, että yksi vastenmielisimmistä asioista on lähteä shoppailemaan (varsinkin täydessä toppavarustuksessa lasten kanssa). Minä nimittäin muutenkin ahdistun kaupassa erittäin nopeasti, jos heti liikkeeseen saavuttuani silmään ei osu mitään sopivaa.

Eilen olin ripsihuollossa (en käytä juurikaan muuta meikkiä tai ehdi käydä missään kampaajalla, vaan vain käytän ripsienpidennyksiä) ja kello oli sen verran paljon, että kaupat olivat menossa kiinni... eli toisin sanoen kaupoissa ei ollut muita asiakkaista, joten päätin nopeasti poiketa kenkäkauppaan. Ja löysin onnekseni hyvästä alennusmyynnistä juuri minun kokoa olevat kengät.

Nyt on äidillä päheet HH:n popot, jolla voi kuulemma seisoa vaikka vesilätäkössä!

Niin ja koska en yleensä käy kenkäostoksilla niin hyvien alennusten takia tarttui mukaani yhdet ylimääräisetkin kengät:

Fuzz-merkkiset 37, sisäsyrjällä vetoketju.

Näiden punaisten kenkien korko vähän hirvittää, sillä olen ollut viimeiset about 6 vuotta enemmän tai vähemmän raskaana, enkä ole käyttänyt minkäänlaisia korollisia kenkiä tuona aikana. Saa nähdä poksahtaako näillä nilkka poikki ja sitten saan juosta muksujen perässä kyynärsauvojen avustuksella :)

Siinä sitten meni tämän kuun kotihoidontuki, että BUF!! Mutta yritän perustella itselleni näitä hankintoja sillä, että noiden talvikenkien hankinta oli välttämätön (jotta voin olla lasten kanssa pihalla tai jotain...) ja näitä punaisia tarvitsen, koska... ööö ... voisin vihdoin heittää ne 8 vuotta vanhat, kuluneet lenkkarit roskiin ja käyttää näitä niiden tilalla kun liikun "ihmisten ilmoilla". Vieläkun saisi päivitettyä nämä kaikki kulahtaneet äitiysvaatteeni joihinkin "oikeiden ihmisten" vaatteisiin. Mutta se saa vielä odottaa, ehkä sitten kun palaan takaisin työelämään.

Niin ja lähdin kirjoittamaan tätä blogia täysin sokkona, sillä en tiedä mitä näihin pitäisi kirjoitella, sillä en ole koskaan lukenut kenenkään blogia, joten pyydän kaikkia tekemiäni blogi-virheitä anteeksi.